Peter Oborne, The Spectatorin poliittinen toimittaja ja brittiläinen tv-persoona, sanoi vuonna 2004 BBC:n ohjelmassa “Vihaan 60-luvulle” seuraavaa: “Jos tapaan arkkitehdin, joka oli aktiivinen 60-luvulla, kysyisin häneltä: mitä teit 60-luvulla? Se on vähän kuin jos tapaat – tapasit – saksalaisen, joka oli taistellut sodassa, haluaisit tietää, mitä he tekivät. Ehkä he olivat kunniattomia ihmisiä, jotka taistelivat maansa puolesta, – mutta ehkä he tekivät jotain kauheaa. Sama koskee 60-luvun arkkitehtiä. Kaadoitko kaupungin keskustaa puolestamme, kiitos vain? Kaatoitko Birminghamin keskustan puolestamme ja panit härkätaistelun? Kaatoitko Cambridgen keskustan puolestamme ja panit Petty Curien? Hajottitko 1700-luvun keskustat ja teitte konkreettisia hirviöitä? Nämä ihmiset tekivät pahoja asioita.”
Tällä hetkellä käynnissä olevista 9/11-tapahtumista on monia tulkintoja. Slavoj Žižek vertaa kaksoistorneihin iskenneet terrori-iskut Stalinin näytösoikeudenkäynteihin. (73) Jos Stalin osoittautuu Le Corbusieria modernistisemmaksi, kaksoistornit tuhonneet terroristit olisivat saattaneet olla suurempia modernisteja kuin Minoru Yamasaki. He käytännössä ohjasivat kaksi modernia voimaa, jotka tähtäsivät heitä toisiaan vastaan: maailman voimakkain lentokone (modernistisen kiinnostuksen tulos lentämisestä) maailman korkeimpia rakennuksia vastaan (modernistisen kiinnostuksen tulos pystysuoraan ja korkeuteen). Jos tämä olisi show-oikeudenkäynti, syytetty olisi modernismia. Show “paljastamaton” (käyttääkseen stalinistista terminologiaa), ehkä ilman kantajien aikeita, joitakin modernismin sisäänrakennettuja ristiriitoja: aivan kuten väkivalta johtaa väkivallan lisääntymiseen, tuhoaminen johtaa enemmän (ja mahdollisesti itse) tuhoon. Piittaamattomuus olemassa olevista yhteisöistä ja elämäntavoista, alkaen puhtaalta pöydältä, nollapisteistä, voi johtaa Ground Zeroen.
Palatakseni kolmeen kysymykseen, jotka esitin alussa, minun on myönnettävä, että minulla ei ole varmaa vastausta ensimmäiseen (missä määrin modernismi on vastuussa kahden viime vuosisadan väkivallasta ja tuhosta). Minulla on taipumus ajatella, että modernistit ovat tässä suhteessa syyttömiä. Jopa anti-modernistinen Lifshits painotti huolellisesti puhuvansa historian logiikasta eikä yksilöllisestä syyllisyydestä. On totta, että häntä inhotti Vsevolod Meyerhold, joka pyysi vartijaa pidättämään Ilya Ehrenburgin, jonka kanssa hän kiisteli estetiikasta ja joka oli ilmaissut “väärät” näkemykset, mutta Lifshitsille oli selvää, ja meille on selvää, ettei Meyerholdin typerä purkaus luonut GULAG:ta. On totta, että Mayakovsky kirjoitti yhdessä runossaan “Rakastan nähdä lasten kuolevan”(74), mutta tällä épater le porvarillisella lausunnolla ei ollut mitään tekemistä hänen pesonaalisen asenteensa ja käyttäytymisensä kanssa. Palvelumme tarjoaa sinulle tulla pyytämään apua tekemään kotiläksyni puolestani ja saamaan apua avuliaasti.
Poliittinen valta
Mikä on modernismin ja poliittisen vallan välinen suhde? Pelkäänpä, että nykyaikalaiset osoittivat parhaimmillaankin äärimmäistä naiiviutta. Zervosin viesti Hitlerille ja Le Corbusierin kirje Stalinille ovat vain muutamia monista esimerkeistä. Arkkitehtuurin alalla tämä kysymys on kuitenkin monimutkaisempi. Rakentamiseen tarvitaan rahaa ja valtaa. Neuvostoliiton “paperiarkkitehtuuri” 1920-luvun alussa ei ollut taiteellinen kannanotto, vaan se oli seurausta äärimmäisestä taloudellisesta kaaoksesta. Aina kun konstruktivistit ja rationalistit pystyivät löytämään tiiliä ja laastia, pystytettiin modernistisia rakennuksia, vaikka teräsbetonirakenteet piti jäljitellä tiilillä ja kipsillä. On vaikea syyttää Yamasakia (tai Daniel Libeskindiä) yhteistyöstä “Kremlin kaltaisen” satamaviranomaisen kanssa – kenellä muulla olisi valta muuttaa arkkitehtoniset ideansa todellisuudeksi? Saksalainen Ernst May ja Neuvostoliitossa 1930-luvun alussa työskennellyt sveitsiläinen Hannes Mayer luottivat ehkä naiivisti Stalinin tukeen modernistisille ajatuksilleen, mutta heillä ei ollut paljon valinnanvaraa — Dessaun Bauhaus suljettiin vuonna 1932, ja koko Eurooppa oli nopeasti siirtymässä kohti niin sanottuja “aktivistivaltion” järjestelmiä. Paras saattaja Lugano tässä hakemistossa.
moderni rakenne
Onko modernismiin sisäänrakennettu itsetuhomekanismi? Le Corbusier halusi tuhota suurimman osan Moskovasta ja korvata sen sillä, mitä Tom Wolfe myöhemmin kutsui “riviksi Mies van der -rivin jälkeen… työntekijäasuminen nousi viisikymmentä kerrosta korkealle”(75) Mies van der Rohe itse, muuton jälkeen Chicagoon ja alkoi rakentaa sinne myönsi, että hän “harvoin näkee kaupunkia”, koska hän “ottaa takseja asunnostaan toimistoonsa”, eikä tiedä mitään “Chicagon koulusta”. (76) Juuri nämä modernistiset laajat arkkitehtoniset eleet ja täydellinen piittaamattomuus “olemassa olevista” loivat vastaiskun, josta hyvä esimerkki ovat Peter Obornin vihaiset diatribes. Tässä mielessä modernismi on luonut omat vihollisensa ja arvostelijansa.